Selitys Planeetta X:n lähestyessä tapahtuvalle maapallon pyörimisliikkeen hidastumiselle ja lopulta pysähtymiselle noin viikkoa ennen napojen siirtymistä on se, että Planeetta X tarttuu magneettisesti Atlantin valtameren pohjassa olevaan magneettiseen halkeamaan ja estää siten maapallon pyörimisliikkeen. Kuinka on mahdollista, että Planeetta X aiheuttaa maapallon pyörimisliikkeen hidastumista jo silloin, kun se on vielä hyvin lähellä ratansa lepopistettä eli noin 9 kertaa niin kaukana Auringosta kuin Pluto? Selitys on siinä, että magneettinen kenttä on laaja, paljon ulottuvampi kuin ihmiskunta kuvittelee hahmotellessaan esimerkiksi planeettojen tai Auringon magneettikenttiä. Niiden kuvataan poikkeuksetta ulottuvan tuskin planeetan tai Auringon ulkomittojen ympäri, vaikka todellisuudessa Auringon magneettikenttä ulottuu Planeetta X:n radan lepopisteeseen ja ylikin. Sci.astro -keskusteluryhmässä käydyssä Auringon vaikutuksia aurinkokuntaan käsittelevissä keskusteluissa todettiin, että jopa Pluto on Auringon vaikutuspiirissä tämän asian suhteen. Jupiterin ja Saturnuksen magneettikenttä on käänteinen Auringon magneettikenttään verrattuna mikä johtuu siitä, että magnetismihiukkaset kulkevat niissä etelästä pohjoiseen eikä niillä ole omaa magneettikenttää. Niinpä ollessaan Auringon magneettikentän vaikutusalueella Planeetta X todellakin vaikuttaa maapalloon jopa ratansa lepopisteen etäisyydeltä eli ollessaan noin 9 kertaa niin kaukana Auringosta kuin Pluto.
Muistakaamme, että totesimme muutoksen olevan havaittavissa, kun vallitseva tasapainotila muuttuu. Niinpä Planeetta X on lähestyessään muuttanut maapallon magneettista tasapainotilaa siten, että maapallon pyörimisliike hidastuu muutaman sekunnin vuodessa jo Planeetta X:n liikkuessa hiemankin pois ratansa lepopisteestä. Muutama sekunti ei tosin ole paljoa mutta Planeetta X:n lähestyessä se kasvaa minuuteiksi, tunneiksi ja päiviksi napojen siirtymisen lähestyessä johtaen lopulta maapallon pyörimisliikkeen pysähtymiseen yhden vuorokauden kuluessa noin viikkoa ennen napojen siirtymistä. Maapallon kiertorata Auringon ympäri ja maapallon pyörimisliike oman akselinsa ympäri aiheutuvat toisistaan riippumattomista tekijöistä. Kiertorata aiheutuu ympäristöstä koko maapalloon kohdistuvien veto- ja hylkimisvoimien vaikutuksesta ja niinpä maapallo jatkaa liikettään kiertorataansa pitkin, koska gravitaatioon liittyvä hylkimisvoima estää reitin suoraan Aurinkoon. Maapallon pyörimisliike oman akselinsa ympäri aiheutuu maapallon ytimestä, joka liikkuu, koska sen osat liikkuvat toisiaan kohti ja karkuun ja liike jatkuu, koska ydin ei saavuta koskaan tasapainotilaa. Koska ydin on nestemäinen, se voi liikkua ja se liikkuu aina saavuttamansa tasapainotilan ohi luoden näin aina uuden epätasapainotilan, jolloin liike jatkuu. Näin ollen maapallon kulku kiertoradallaan Auringon ympäri jatkuu myös sen viikon aikana, jolloin maapallon pyörimisliike oman akselinsa ympäri on pysähtynyt. Pyörimisliikkeen hidastuminen tapahtuu eksponentiaalisesti tai parabolisesti niin, että vuoden 2002 aikana se on ainoastaan sekunteja mutta vuoden 2003 aikana se muuttuu muutaman kuukauden kuluessa tunneiksi ja päiviksi. Tällöin maailmassa on kuitenkin asiat jo niin sekaisin, että suurin osa ihmisistä pitää tätä huolistaan pienimpänä ja tuskin edes huomaa sitä.