Kun Planeetta X asettuu maapallon ja Auringon väliin, olusuhteet muuttuvat. Maapallon asentoon eniten vaikuttava tekijä, Aurinko ja sen magneettikenttä on nyt peittynyt Planeetta X:n vaikutuksesta. Maapalloon vaikuttaa nyt ainoastaan Planeetta X:n magneettikenttä, joka on päinvastainen Auringon magneettikenttään verrattuna. Ihmiskunta tietää, että ydin on maapallon raskain osa ja arvelee sen koostuvan enimmäkseen raudasta. Tässä on jotain perääkin, mutta todellisesta koostumuksesta riippumatta maapallon ydin on paljon herkempi magneettisesti kuin maapallon kuori - ydin pyrkii asettumaan muuttuneen magneettisen ympäristön mukaiseen asentoon ja kuori pyrkii säilyttämään olemassa olevan asentonsa. Ydin on kiinni kuoressa eikä se ole aivan niin nestemäinen kuin saattaisi ehkä olettaa. Ytimen ja kuoren välillä on kitkaa. Ydin ja kuori pyrkivät liikkumaan yhtenä kokonaisuutena, vaikka ne magnettisesti haluaisivatkin olla eri asennoissa.
Napojen siirtyminen on itse asiassa maapallon ytimen liikettä - ydin pyrkii asettumaan Planeetta X:n magnettikentän suuntaisesti. Planeetta X on paljon suurempi kuin maapallo ja näin ollen se määrää tapahtumapaikan magneettisen tilanteen, mutta myös gravitaatio vaikuttaa tapahtumiin. Maapallon kuori vastustaa uudelleenasemoitumista, koska siihen vaikuttaa muun ympäristön aikaansaama magneettikenttä Planeetta X:n magneettikenttää enemmän. Toisin sanoen maapallon kuori haluaa pysyä vanhassa ympäristön magneettikenttien määrittämässä asennossaan ja ydin haluaa asemoitua Planeetta X:n magneettikentän mukaan. Maapallon kuoren ja ytimen välille syntyy runsaasti jännitettä. Tämä jännite laukeaa, kun maapallon ydin irtoaa kuoresta ja alkaa kääntyä uuteen asentoon. Ydin vetää kuitenkin kuorta mukaansa kääntyessään uuteen asentoon.
Napojen siirtyminen on näin ollen hyvin lyhytaikainen tapahtuma, joka paikalla olevista ihmisistä tuntuu tapahtuvan minuuteissa, vaikkakin se oikeasti vie aikaa vajaan tunnin. Tapahtuman aikana on vaiheita, jolloin ihmiset ovat shokissa ja tunnottomia. Ensin on eräänlaista värinää, hytkymistä, kun ydin irtoaa kuoresta, johon se on kiinnittynyt useasta kohtaa. Sitten on liukumista, jonka aikana ydin vetää muutaman minuutin aikana kuorta mukanaan uuteen asentoon. Liukumisen aikana hyökyaallot syöksyvät rannikoilta sisämaahan, koska vesi on nestemäistä ja voi siten liikkua kuoresta riippumatta. Vesi haluaa pysyä paikoillaan samalla kun maapallon kuori sen alla liikkuu. Kun ydin on saavuttanut uuden asemansa, se velloo jonkin verran hakien lopullista asentoaan, mutta ydintä kiinteämpi kuori jatkaa liikettään edelleen. Tässä vaiheessa tapahtuu vuorien muodostumista ja ilmenee voimakkaita maanjäristyksiä. Tilanne on samankaltainen kuin autokolarissa, jossa vahingot syntyvät törmäyksessä hetkellä jolloin liikkeen täytyy pysähtyä.
Maapallon mannerlaattojen heikot kohdat antavat periksi. Tyyni valtameri kapenee ja Atlantti levenee. Vuorien muodostuminen tapahtuu nopeasti ja sitä tapahtuu enimmäkseen niillä alueilla, joilla sitä on tapahtunut jo aiemminkin. Kaikki tämä tapahtuu siis vajaan tunnin aikana mutta tietyt vaiheet ainoastaan muutaman minuutin aikana. Kasvit selviytyvät, koska niiden juuret ovat maassa ja niiden siemeniä on joka puolella. Eläimet, ihmiset mukaan lukien, selviytyvät, koska ne liikkuvat mannerlaattojen mukana eivätkä koe mannerlaattojen liikkeen pysähtyessä 9 Richterin voimakkuista maanjäristystä suurempaa järähtelyä. Siellä missä tapahtuu vuorien muodostumista mannerlaattojen liikkeen pysähtyessä, pysähdys ei ole vain yhtäkkinen tärähdys kuten esimerkiksi auton ajaessa päin tiiliseinää. Kaikki on liikkeessä ja pysähdys on enemmänkin samanlainen kuin auton osuessa hiekalla täytetyistä muovitynnyreistä tehtyyn esteeseen - sarja pieniä toisiaan nopeassa tahdissa seuraavia tärähdyksiä.
Tämänhetkisen arviomme mukaan Planeetta X on tapahtuman aikana noin 14 miljoonan kilometrin etäisyydellä maapallosta. Sen magneettikentän vaikutus tältä etäisyydeltä on sellainen, että Planeetta X:n magneettinen pohjoisnapa saa täsmälleen samaan suuntaan asemoituneen maapallon magneettisen pohjoisnavan väistämään magneettisesta hylkimisvoimasta aiheutuvaa painetta ja kiertymään etelään Brasilian kohdalle. Tämän siirtymisen suuruus ei muutu vaikka maapallon ja Planeetta X:n välinen etäisyys muuttuisi mutta siirtymisen nopeus muuttuisi. Samoin muuttuisi myös hyökyaaltojen koko ja ulottuvuus rannikolta sisämaahan. Toistensa alle sukeltavien mannerlaattojen päällä olevan maan lämpötila muuttuisi myös. Tällaisissa kohdissa olevan maan lämpötila saattaa kasvaa mannerlaattojen välisen kitkan vaikutuksesta niin suureksi, että maa sulaa. Myös maankuoren liikkumisen aikaansaamien tuulien voimakkuus riippuu maapallon ja Planeetta X:n välisestä etäisyydestä tapahtuman aikana.